Unituumailuja

Pikkusisko syntyi 2.8, ja mitat oli 50cm ja 3225g. Blogissa tyyppi tulee kulkemaan nimellä Aippu. Instan puolella on vauvelinkin kuulumisia tullut laiteltua jo useampaan otteeseen muiden arkisten juttujen lomassa, sieltä löytyy! Tuoreimmat instapäivitykset pitäisi näkyä myös tuossa blogin sivupalkissa😊

Luin muutama päivä sitten artikkelin "Unikoulua ei ehkä tarvita - jo pientä vauvaa voi opettaa nukkumaan". Juttu käsittelee lähinnä pienten vauvojen nukkumista, joten jäin miettimään Aipun unikuvioita. Aippu nukkuu suht hyvin, mutta ainahan on jotain parannettavaa. Tai ainakin voi edes yrittää ennakoida tulevia kompastuskiviä.

Juttua lukiessa tuli myös vähän muisteltua, miten Piipan nukkuminen vauvana sujui. Mitä ongelmia silloin oli ja mikä meni hyvin. Taaperoaikaisiin juttuihin palaan ehkä, kun Aippu lähestyy sitä ikää. Siis Piipan vauva-aikaan. Päivisin Piipa nukkui paljon, ei mitään valittamista. Ensimmäiset kuukaudet myös yöt meni hyvin, oli pidempi unipätkä ja aamuyöstä pari kellontarkkaa syöttökertaa. Puolen vuoden iässä alkoi älyttömät yöraivarit (ehkä sata kertaa yössä) ja nukahtaminen onnistui vain tuttipullomaidon kanssa, kunnes vajaan vuoden ikäisenä raju unikoulu palautti ehjät yöunet. Piipaa ei ole koskaan nukutettu, joten mitään nukutusrumbaa meillä ei ole ja siten myös yökyläily on vaivatonta, ainakin jos tutuissa iltarutiineissa ja aikataulussa pysytään.

Tuossa jutussa oli ihan hyviä ajatuksia vauvojen nukkumisesta. Erityisesti jäin miettimään sitä, miten ja mihin vauva tottuu nukahtamaan. Jutussa kerrottiin katkonaisen unen johtuvan usein uniassosiaatiosta, eli siitä että vauva yhdistää nukahtamisen kanniskeluun tai imetykseen ja herätessä reagoi muuttuneeseen tilanteeseen. Vauva täytyisi siis saada nukahtamaan siten, ettei yhdistä imetystä ja unta.

Jutussa muistutetaan myös johdonmukaisuuden, kärsivälisen toiston ja rutiinien tärkeydestä. Halutessaan yösyöttöjen välejä voisi jutun mukaan yrittää vähitellen pidentää ensimmäisten viikkojen jälkeen, eikä sen pitäisi olla haitallista lapsen ravinnonsaannin kannalta.


"Puolivuotias herää tunnin välein huutamaan, kun huomaa turvallisen rinnan kadonneen suustaan. Taas pitää nousta silmät ristissä hyssyttämään. Jokainen yö kasvattaa univelkaa, ja päivät kuluvat kuin sumussa.
Sellaista se vain nyt on, vauva-aika.
Mutta täytyykö sen olla?"

" - Meillä Suomessa usein vain pidetään peukut pystyssä ja toivotaan parasta. Jos vauva sitten ei nuku, joskus vuoden tienoilla ryhdytään unikouluun, Andersson sanoo.

Unen voi kuitenkin nähdä myös oppimisprosessina, joka alkaa heti, kun vauva on syntynyt."

Niin. Päivisin Aippu nukahtaa todella herkästi kesken sapuskoinnin (ellei ole niin virkeä, että unohtaa syömisen ihan muista syistä) ja hetken päästä havahtuu nälkäänsä. Juuri hyviltä unilta herätessä malttaa kyllä syödä kerralla loppuun, mutta väsyneenä syömisestä voi tulla pitkäkin projekti, kun ei tahdo kestää hereillä millään.

Öisin en oikeastaan edes tiedä miten syömisen käy, koska sammun itse välittömästi kun tissi on vauvalla suussa. Siitä seuraa tietysti se, etten syömisen jälkeen palauta Aippua takaisin omaan sivuvaunuunsa nukkumaan, vaan vauva unohtuu viereen. Ensimmäisen yösyötön jälkeen oma nukkuminen onkin vähän mitä on ja luultavasti Aippukin heräilee useammin, kuin mitä omasta sängystään heräilisi. Aika varmasti Aippu nukahtaa öisinkin tissille.

Voisin kuvitella, että tässä on aika vahvat ainekset samanlaiseen yösyöttörumbaan, mikä Piipan aikana oli ja mikä lopulta vaati unikoulun. Meillä on nyt siis ainakin kaksi ongelmaa ratkaistavana. Ensinnäkin täytyisi itse pysyä hereillä yösyöttöjen ajan, jotta saisin Aipun siirrettyä omaan sänkyynsä. Seuraavaksi täytyisi saada myös Aippu pysymään hereillä syömisten ajan, jottei yhdistäisi nukahtamista syömiseen😏

Tässäpä meillä projektia!💪😅

Kommentit